Lauha ja märkä talvi lisää rakennusten kosteusrasitusta – vaikutukset sisäilmaan

Kulunut talvi on ollut monin paikoin poikkeuksellisen leuto ja sateinen. Lumipeitteen ja pidempien pakkasjaksojen puuttuessa maaperä on pysynyt sulana ja kosteana pitkälle talvikauteen. Rakennusfysiikan näkökulmasta tällaiset olosuhteet voivat lisätä rakenteiden kosteusrasitusta ja heikentää niiden kuivumisedellytyksiä, millä voi olla vaikutuksia myös sisäilman laatuun.

Maaperän kosteus ja rakenteiden toiminta talvella

Tavanomaisessa pakkasvoittoisessa talvessa routa katkaisee osittain maaperästä rakenteisiin kohdistuvan kapillaarisen kosteuden nousun. Samalla kylmä ja kuiva ulkoilma luo rakenteille paremmat kuivumisolosuhteet, edellyttäen että ne on toteutettu ja tuuletettu oikein.

Rakennusten kannalta tasainen pakkaskeli ja lumipeite ovat usein edullisempia kuin pitkä, lauha ja sateinen talvi. Lumettomissa ja märissä olosuhteissa maaperä pysyy kosteana, ja kosteusrasitus voi kohdistua maanvastaisiin rakenteisiin koko talvikauden ajan.

Pitkittynyt kosteusrasitus ja mikrobiriskit

Rakennusmateriaalit eivät vaurioidu ainoastaan äkillisissä vesivahingoissa. Myös pitkäaikainen kohonnut kosteuspitoisuus voi mahdollistaa mikrobikasvun erityisesti orgaanisissa materiaaleissa. Alapohjat, kellarit ja muut maanvastaiset rakenteet ovat tällöin rakenteellisesti kriittisiä.

Mikäli rakenteissa on ilmavuotoja tai epätiiveyksiä, rakenteissa syntyneet epäpuhtaudet voivat kulkeutua sisäilmaan. Tällöin sisäilman laatu heikkenee, vaikka varsinaista näkyvää vauriota ei olisi havaittavissa.

Sisäilman merkitys korostuu pimeänä vuodenaikana

Talvella ihmiset viettävät enemmän aikaa sisätiloissa, ja ilmanvaihto on usein pienemmällä teholla. Samanaikaisesti sisäilman kosteuskuormitus kasvaa arjen toiminnoista, kuten ruoanlaitosta ja peseytymisestä. Pimeä vuodenaika kuormittaa monia myös henkisesti, jolloin sisäilmaan liittyvät haittatekijät voivat tuntua erityisen raskailta.

Oireet, kuten tunkkainen ilma, poikkeavat hajut tai limakalvojen ärsytys, eivät kuitenkaan ole vuodenaikaan liittyviä ilmiöitä, vaan niillä on usein rakennustekninen tausta.

Rakenteellisen kosteuden hallinta osana sisäilmaratkaisuja

Maanvastaisten rakenteiden kosteudenhallinta on keskeinen osa sisäilman laadun hallintaa. Perinteisesti kosteudenhallinta perustuu muun muassa salaojitukseen, pintavesien ohjaukseen ja rakenteellisiin korjauksiin. Näiden rinnalla on kehitetty myös muita, rakennusfysiikkaan perustuvia ratkaisuja, joiden tavoitteena on vähentää kapillaarista kosteuden nousua rakenteissa.

Esimerkkinä tällaisesta ratkaisusta on elektro-osmoottiseen ilmiöön perustuva Mursec Eco –järjestelmä, jota käytetään sokkeleissa ja muissa maanvastaisissa kivirakenteissa kosteuden liikkeen hallintaan. Tällaiset ratkaisut eivät korvaa puutteellista salaojitusta tai virheellisiä rakenteita, mutta voivat tietyissä kohteissa toimia osana kokonaisvaltaista kosteudenhallintaa.

Milloin sisäilmatutkimus on perusteltua?

Sisäilmatutkimus on aiheellinen, kun:

• sisätiloissa havaitaan poikkeavaa hajua tai kosteuden tunnetta
• tiloissa esiintyy toistuvaa oireilua, joka helpottaa muualla
• rakennuksessa on maanvastaisia rakenteita tai kellaritiloja
• kosteudenhallinnan toimivuudesta ei ole varmuutta

Tutkimusten tavoitteena on selvittää tilanteen todelliset syyt mittauksiin ja rakenteellisiin havaintoihin perustuen, ei tehdä oletuksia oireiden tai vuodenaikojen perusteella.

Rakennusfysiikka lähtökohtana kestävissä ratkaisuissa

Sisäilmaan liittyvät ongelmat voidaan ratkaista pysyvästi vain silloin, kun niiden syyt tunnistetaan oikein. Rakennusfysiikan ymmärtäminen on keskeistä, jotta korjaustoimenpiteet kohdistuvat todellisiin ongelmiin ja ovat teknisesti toimivia myös tulevaisuudessa.